Päätäitartunnan toteaminen ja hoito
Päätäi (latinaksi Pediculus humanus var capitis) on tuskin silmällä nähtävä, 2–3 mm:n pituinen, läpikuultava siivetön hyönteinen, joka asustaa tukassa, enimmäkseen korvien takana ja niskassa, mutta myös muualla hiuksissa. Täi siirtyy päästä toiseen henkilön hiusten ollessa kosketuksissa toisen henkilön hiuksiin, esim. lasten leikkiessä päät lähekkäin. Tartunnan oireena voi olla kutina päänahassa. Tartunta voi mahdollisesti tapahtua myös mm. päähineiden, pyyheliinojen, hiuskoristeiden, kampojen ja harjojen välityksellä mutta välillinen tartunta ei ole niin yleistä. Täitartunta ei johdu puutteellisesta ympäristön tai henkilön hygieniasta.
Täitartunta todetaan yleensä löytämällä hiuksiin kiinnittyneitä täin munia eli saivareita. Yleensä niitä löytyy korvien takaa ja takaraivolta. Tartunta havaitaan parhaiten kampaamalla kosteita hiuksia alla olevan ohjeen mukaisesti. Vastuu tartunnan toteamisesta ja hoitamisesta on kodeilla.
Täikampoja voi ostaa apteekeista.
Toteaminen
- Kosteisiin hiuksiin levitetään hoitoainetta, joka tekee ne helposti kammattaviksi ja takut kammataan tukevapiikkisellä kammalla tai harjalla.
- Hiukset kammataan taakse ja keskelle päälakea tehdään jakaus.
- Täikammalla kampaaminen aloitetaan otsasta ja edetään hiussuortuva kerrallaan kohti niskaa.
- Jokainen hiussuortuva kammataan täikammalla hiusten tyvestä latvaan saakka.
- Jokaisen tarkastetun ja kammatun suortuvan jälkeen täikampa pyyhkäistään talouspaperiin ja katsotaan kirkkaassa valaistuksessa jääkö kampaan tai talouspaperiin täitä tai saivareita. Tarvittaessa apuna voi käyttää suurennuslasia.
- Näin edetään järjestelmällisesti, kunnes puoli päätä on kammattu ja tarkastettu. Tämän jälkeen siirrytään toiselle puolelle päätä.
Päätäitartunta on varma, jos hiuksista löytyy yksikin elävä päätäi. Saivareet eli täiden munat ovat yleensä myös merkki tartunnasta.
Huom! Kuolleita saivareita jää usein hiuksiin joksikin aikaa hoidosta huolimatta.
Hoito
- Kaikille perheenjäsenille tehdään täitarkastus (em. ohjeiden mukaisesti). Häätöhoito tehdään, mikäli tartunta todetaan.
- Kaikki tartunnan saaneet hoidetaan samanaikaisesti saman päivän aikana. Mielellään myös oireettomat.
- Apteekista on saatavilla useita eri valmisteita päätäin häätöön.
- Toista häätöhoito, tuotteen ohjeesta riippumatta, 7–10 vrk:n kuluttua.
- Saivareet kuoriutuvat 10 vrk:n kuluessa munimisesta, joten päivittäinen kampaaminen täikammalla ensimmäisen häätöhoidon jälkeen on tärkeää hoidon onnistumiselle. Täikampaaminen suoritetaan yllä mainitun täiden toteamiseen tarkoitetun kampausohjeen mukaisesti. Kampaamista täikammalla jatketaan vähintään kahden viikon ajan tartunnan toteamisesta.
- Mikäli toisen hoitokerran jälkeen hiuksista vielä löytyy elävä päätäi, on hoito epäonnistunut ja häätöhoito on uusittava ja täikampaamista jatkettava.
- Hoidon jälkeen voi vielä löytyä saivareita. Jos ne ovat kauempana päänahasta (yleensä n. 1 cm päässä) ovat ne erittäin todennäköisesti tyhjiä tai kuolleita munia eikä kyseessä ole epäonnistunut hoito.
Siivous
Aikuinen päätäi ei elä ilman ravintoa muutamaa päivää kauemmin, joten ylenmääräiselle siivoukselle ei ole aihetta. Hiusten kanssa kosketuksissa olevien materiaalien puhtaudesta tulee huolehtia.
- Tartunnan saaneen hiusten kanssa kosketuksissa olleet materiaalit (esim. harjat, kammat, pyyheliina, päähineet, hiuskoristeet) poistetaan käytöstä kahden vrk:n ajaksi tai puhdistetaan päivittäin upottamalla kuumaan (+60°C) veteen väh. 30 sekunnin ajaksi.
- Vuodevaatteet vaihdetaan puhtaisiin molempien käsittelyjen jälkeen. Käytetyt vuodevaatteet pestään normaalisti 60°C:n pesuohjelmalla.
- Muiden vaatteiden, huonekalujen, mattojen tai auton sisätilojen yms. puhdistaminen ei ole tarpeen.
- Kotia ei tarvitse käsitellä hyönteismyrkyllä.
Tartunnan saaneen poissaolo päiväkodista tai koulusta
Päätäitartunnan vuoksi ei tarvitse olla pois päiväkodista tai koulusta eikä lasta tarvitse lähettää kotiin kesken päivän. Häätöhoito tulisi tehdä mahdollisimman pian toteamisen jälkeen. Lapsi voi mennä kouluun normaalisti ensimmäisen häätöhoidon jälkeen.
Julkisesti, opettajille, opiskelijoille, henkilökunnalle, huoltajille ja johtokunnalle